Miten raaka-aineindeksin tuotto muodostuu?

Monesti saattaa unohtua, että useimmissa tapauksissa indeksin tuottoon vaikuttaa muutkin tekijät kuin pelkästään raaka-aineen markkinahinnan kehitys. Asiaa mutkistaa vielä sekin, että monilla raaka-aineilla ei ole yhtä globaalia markkinahintaa, vaan niillä voi olla useita eri hintoja mm. kuljetuskustannuksista johtuen. Joissain tapauksissa (esim. nesteytetty maakaasu) alueelliset hintaerot voivat olla hyvin suuria.

Arvometalleja lukuunottamatta tavallisen sijoittajan on hyvin vaikea ostaa raaka-aineita konkreettisesti omaan haltuunsa. Tästä johtuen raaka-ainesijoittaminen on käytännössä aina johdannaisiin sijoittamista. Raaka-aineen markkinahinta on yleensä jonkin pörssissä noteerattavan futuurin hinta. Tästä syystä sijoittajan on hyvä tuntea tietyt futuurimarkkinoiden perusteet, jotta ymmärtää, miten tuotto muodostuu.

Raaka-ainefutuurisopimus on sopimus joko myydä (”short”) tai ostaa (”long”) tietty vakiomäärä raaka-ainetta ennalta sovittuna ajankohtana. Raaka-ainetta ei ole pakko toimittaa fyysisesti sopimuksen toimituspäivänä vaan osapuolet voivat sopia, että hintakehityksestä riippuen joko long- tai short-position omistaja maksaa vastapuolelleen nettomääräisen rahakorvauksen ennen raaka-aineen toimituspäivää. Futuurimarkkinoiden osapuolet ovat isoja pelureita, joten tavallinen sijoittaja pääsee osallistumaan futuurimarkkinoille vain erilaisten rahastojen kautta.

Raaka-aineindekseihin sijoitettaessa sijoituksen kokonaistuotto muodostuu pääasiassa kolmesta lähteestä: 1) raaka-aineen spot-hinnan kehitys (spot-hinta tarkoittaa, että toimitus tapahtuu välittömästi), 2) ns. ”roll yield” ja 3) futuuriposition vakuutena olevan korkoinstrumentin tuotto.

Seuraavassa käyn läpi nämä kolme tulonlähdettä.

Ensimmäinen kohta, spot-hinnan kehitys, on helpoiten ymmärrettävä näistä kolmesta kohdasta. Mikäli sijoitat raaka-aineiden hinnan nousun puolesta (long-positio), tarkoittaa spot-hinnan nousu futuurin arvon nousua. Short-positio toimii päinvastoin, spot-hinnan lasku nostaa futuurin tuottoa. Spot-hinnan kehitys on yleensä merkittävin tulokomponentti raaka-ainesijoituksissa.

Toinen tuottokomponentti raaka-ainefutuureissa on ”roll yield” (pahoittelut etten tiedä suomen kielistä vastinetta kyseiselle sanalle). Tämä tuotto tai tappio muodostuu siitä kun futuurit uusitaan, eli ”rullataan” eteenpäin. Roll yield ei ole välttämättä helposti ymmärrettävissä intuitiivisesti, mutta se on oleellinen tekijä futuurituottoja mitatessa. On mahdollista, että merkittävä osa spot-hinnan noususta sulaa pois negatiivisen roll yieldin takia.

Roll yield riippuu siitä, onko futuurikäyrä nouseva (ns. ”Contango”) vai laskeva (ns. ”Backwardation”). Nouseva futuurikäyrä tarkoittaa, että mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä kalliimmaksi toimitukset tulevat. Laskevan futuurikäyrän kohdalla tilanne on päinvastainen. Nousevan futuurikäyrän kohdalla roll yield on negatiivinen (laskevan käyrän kohdalla positiivinen). Tämä tarkoittaa sitä, että jos tietyn raaka-aineen futuurikäyrä on nouseva, syntyy siitä sijoittajalle tappiota, sillä futuurin eräpäivän lähestyessä sopimukset joudutaan uusimaan pidemmällä tulevaisuudessa olevilla sopimuksilla, joiden hinnat ovat korkeammalla kuin spot-hinta.

Raaka-aineen futuurikäyrän muotoa (contango tai backwardation) voi selittää monella tavalla. Aiheesta on käyty myös akateemista keskustelua. Yksinkertaistettuna nouseva futuurikäyrä tarkoittaa sitä, että spot-hinnan uskotaan nousevan tulevaisuudessa. Laskevan käyrän kohdalla tilanne on päinvastainen.

Jäljelle jää vielä kolmas tekijä, jolla on vaikutusta raaka-ainefutuurin tuottoon. Tämä tuotto on position vakuudelle maksettava korkotuotto. Futuurisopimuksessa rahat vaihtavat omistajaa vasta sopimuksen päättyessä. Sopimuksen osapuolet joutuvat kuitenkin jo alkuvaiheessa tallettamaan tietyn määrän vakuutta, joko käteisenä tai matalariskisenä arvopaperina, johdannaispörssille. Tälle vakuudelle kertyy luonnollisesti korkoa, joka on rahaston säännöistä riippuen joko lopullisten sijoittajien tai rahastoyhtiön omaisuutta.

Futuurisopimuksen vakuuteen liittyy lisäksi sekin mielenkiintoinen piirre, että vaadittavan vakuuden määrä vaihtelee sen mukaan, miten futuurin arvo kehittyy. Mikäli raaka-aineen spot-hinta laskee selvästi (huono asia long-positiolle) tarkoittaa tämä sitä, että long-position omistajan on pakko tallettaa lisää vakuutta (tämä on ns. ”margin call”). Yllättävä margin call voi olla kohtalokas vaikutuksiltaan, sillä sijoittajalla ei välttämättä ole ylimääräistä likviditeettiä vakuuden kasvattamiseksi. Tästä seuraa position pakkomyynti.

One thought on “Miten raaka-aineindeksin tuotto muodostuu?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s