7 yleistä myyttiä kullasta – kaikki ei ole kuten opetetaan

Kultaan sijoittamiseen liitetään paljon erilaisia myyttejä. Kulta on aihe, joka ei pitkään aikaan ole kuulunut taloustieteen opiskeluohjelmiin. Vaikka olisi opiskellut rahoitusta tai kansantaloustiedettä aina tohtoritasolle asti, on mahdollista, ettei kyseisen tieteenharjoittajan ole juuri nimeksikään tarvinnut perehtyä kultaan ja sen rooliin rahajärjestelmässä. Monet niistä, jotka osaavat tehdä fantastisen hyviä osake- tai makroanalyyseja, epäonnistuvat sanomaan mitään analyyttista kullasta. Tässä kirjoituksessa pyrin kumoamaan joitain sitkeästi keskusteluissa esiintyviä väitteitä kullasta.

 

  1. Kulta on huono sijoitus deflaation aikana

Kulta yhdistetään tavallisesti inflaatiolta suojautumiseen. Sanotaan, että jonain päivänä, kun paahtoleivän ostamiseen tarvitaan kottikärryllinen seteleitä, niin ainakin kulta säilyttää arvonsa. Kullan ja inflaation korrelaatio on kuitenkin hyvin epäselvä ellei puhuta satojen vuosien aikajaksoista, jolloin kulta on säilyttänyt ostovoimansa todella hyvin. Mitä tekemistä esimerkiksi kullan kehityksellä vuonna 2015 oli inflaation kanssa? Kuluttajahintaindeksi on tilastotieteilijöiden laskema indeksi, johon liittyy aina tulkinnanvaraa ja siihen vaikuttaa todella moni tekijä. Ei voi olettaa, että kulta korreloisi aina kuluttajahintaindeksin kanssa. Inflaatiota tärkeämpi mittari kullan kannalta on reaalinen korkotaso. Kulta ei maksa korkoa, joten korkeankin inflaation aikana matalariskiset korkosijoitukset ovat kultaa houkuttelevampia, mikäli korkotaso on inflaatiota korkeampi. Kulta voi olla korkosijoituksia parempi vaihtoehto deflaation vallitessa, jos reaalinen korkotaso on negatiivinen. Tällä hetkellä suurin osa kehittyneiden valtioiden liikkeellelaskemien lainojen koroista on negatiivisa. Nykyisessä markkinatilanteessa kulta on se korkeatuottoinen vaihtoehto valtiolainoihin verrattuna. Tämä on yksi syy sille, miksi kullan hinta nousee deflaatiosta huolimatta.

 

2. Kulta on korkeariskinen sijoitus

Mitä enemmän opisekelet rahoitusteoriaa ja mitä enemmän kuuntelet alan akateemikoita ja alan harjoittajia sitä todennäköisemmin pidät kultaa korkeariskisenä sijoituksena. Tämä johtuu siitä, että rahoituksen oppikirjojen mukaan riski ja volatiliteetti ovat yksi ja sama asia. Mitä enemmän hinta heiluu, sitä riskisempi sijoituksen sanotaan olevan. Hintaheilunta on kuitenkin riski vain silloin jos sijoitushorisontti on lyhyt ja tällöinkin pitää ottaa huomioon koko portfolion volatiliteetti, eikä tuijottaa vain salkun yksittäisiä sijoituksia. Suurin riski sijoittamisessa on, että menettää rahansa pysyvästi, eikä vain väliaikaisesti. Näin voi käydä, kun yritys menee konkurssiin, valtio jäättää osan lainoistaan maksamatta tai pankki ei pysty palauttamaan kaikkia talletuksia asiakkailleen. Kultaharkko omassa säilytyksessä on niitä harvoja sijoituksia, johon ei liity minkäänlaista vastapuoliriskiä. Tämän takia se on matalariskisimpiä omistusmuotoja, mitä on tällä hetkellä saatavilla.

 

3. Kullan säilyttäminen on kallista

Väitteet siitä, että kullan säilyttäminen maksaa liikaa, tulevat kerta toisensa jälkeen henkilöiltä, jotka eivät ole koskaan omistaneet sijoituskultaa eivätkä ehdi käyttää aikaa aiheeseen perehtymiseen. On totta, että kullan säilyttämiseen liittyy kustannuksia, aivan kuten kaiken muunkin kiinteän omaisuuden hoitoon, mutta kulut saadaan minimoitua harmittoman pieniksi perehtymällä eri säilytysmuotoihin. Ongelma on uskoakseni siinä, että informaatiota kustannustehokkaista kullan säilytystavoista on saatavilla liian vähän. Olen laittanut oman korteni kekoon informaation saatavuuden parantamiseksi kirjoittamalla tämän artikkelin.

 

4. Kulta ei ole rahaa

Monet sanovat, että kulta ei ole rahaa, koska kukaan ei enää tee ostoksia kultakolikoilla ja kultakannasta luovuttiin kokonaan 70-luvulla, kun USA:n dollarin arvo alkoi kellua vapaasti markkinoilla kultakytköksen sijaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kulta olisi rahaa. Keskuspankit omistavat edelleen kultaa ja kulta on edelleen yksi niiden yleisimmistä varannoista eurojen ja dollareiden ohella. Kullan osuus monien maailman merkittävimpien keskuspankkien reserveistä on edelleen yli 10% (esim. USA 73% ja Euroopan keskuspankki 26%). Keskuspankit ovat olleet kullan netto-ostajia koko 2010-luvun ajan, mikä tarkoittaa, että kullan merkitys globaalissa rahajärjestelmässä on kasvamassa. Jokaisen valuutan arvo perustuu sen uskottavuuteen. Maailman tärkeintä reservivaluuttaa, USA:n dollaria, lukuunottamatta jokaisen valuutan uskottavuutta ylläpidetään keskuspankin valuuttareservien avulla. Nämä reservit toimivat kuin ydinasepelote geopolitiikassa: spekulantit eivät uskalla hyökätä suuret valuuttareservit omaavaa keskuspankkia vastaan, koska he pelkäävät häviävänsä taistelun. Kulta on tärkeä osa tätä ’ydinasepelotetta’, joka pitää yllä valuuttojen arvoa ja vakautta. Ilman keskuspankin reservejä suurin osa maailman valuutoista romahtaisi. Vakaiden valuuttojen ansiosta jokainen meistä voi ostaa kaupasta maitoa seteleillä, kolikoilla tai luottokorteilla.

Nykyinen valuuttajärjestelmämme on monella tavalla edelleen epäsuorasti kytköksissä kultaan. Kansainvälisellä valuuttarahastolla, IMF:llä, on viime kädessä vastuu ylläpitää valuuttajärjestelmän vakautta. IMF on rahamaailman ravintoketjun huipulla ja IMF on taho, joka viime kädessä pelastaa esimerkiksi USA:n keskuspankin jos se menettäisi uskottavuutensa. IMF on tästä syystä yksi maailman suurimmista kullan omistajista. IMF omistaa kultaa globaalien valuuttakriisien varalle ja myy kultaa vain harvoin. Kullan merkitystä kuvastaa se, että päätös myydä kultaa edellyttää IMF:n hallitukselta yli 85%:n äänienemmistöä.

 

5. Kulta on spekulatiivinen sijoitus, koska sillä ei ole käyttötarkoitusta

Kultaa ei voi syödä, eikä sitä voi käyttää auton polttoaineena, mitä hyötyä kullasta on kenellekkään? Kulta on rahainstrumentti ja raha ei ole hyödyke vaan tapa mitata arvoa. Öljyä tarvitaan energianlähteeksi ja elintarvikkeita tarvitaan syömiseen, siksi niitä ei ole kätevä käyttää rahana. Se, että kullalle ei ole käyttötarkoitusta on sen vahvuus, ei heikkous. Hyödykkeiden arvo yleensä laskee ajan myötä, sillä niille löytyy korvaajia. Valaanrasva oli tärkeä hyödyke ennen raakaöljyä, mutta menetti arvonsa kun öljylamput yleistyivät, ihmisten ruokatottumukset voivat muuttua pitkällä aikavälillä, mikä voi laskea nykyisten elintarvikkeiden kysyntää. Kullan arvo puolestaan ei vielä ole hävinnyt innovaatioiden myötä. Kullan arvo ei ole myöskään sidoksissa mihinkään yksittäiseen kulttuuriin. En ole täysin varma jokaisesta vähemmistökansasta maailmassa, mutta luultavasti lähes jokainen kulttuuri antaa kullalle jonkinlaisen arvon. Raha on määritelmänsä mukaan spekulatiivinen omaisuusmuoto, koska sillä ei kuulu olla käyttötarkoitusta. Seteleitä ja kolikoitakaan ei ole tarkoitus syödä. Niin kauan, kun keskuspankit ja IMF omistavat kultaa, se on rahaa ja sillä on arvoa.

 

6. Kulta on kehno sijoitus

Kullalla on yhtä monta hintaa kuin maailmassa on valuuttoja. Kullan tarjoama hyöty riippuu siitä, missä päin maailmaa asut. Kaikki tutkimus kullan arvon kehityksestä perustuu kullan hintaan USA:n dollareissa mitattuna (USA:n dollari oli sidottu kultaan aina 1970-luvulle asti, siksi tätä edeltävän aikajakson tarkastelu on täysin hyödytöntä). Kullan hinnan mittaaminen USA:n dollareissa ja vertaaminen esimerkiksi USA:n valtiolainojen tuottoihin johtaa räikeään selviytymisen harhaan (’survivorship bias’), sillä tällöin vertailukohtana on ainoastaan viime vuosisatojen menestynein valuutta ja valtio. Jos vertailuun lisätään viimeisten vuosisatojen ajalta kaikki ne valtionlainat, valuutat, osakkeet ja pankit, jotka eivät ole pystyneet palauttamaan kaikkia talletuksiaan, huomataan, että kulta on selviytynyt hyvin läpi erilaisten kriisien, toisin kuin monet muut sijoitukset.

 

7. Kullan omistajat ovat maailmanlopun ennustajia

En voi puhua kaikkien kultasijoittajien puolesta, mutta ainakaan omalla kohdallani kullan omistaminen ei liity millään tavalla ennustamiseen. Pikemminkin kullan omistaminen on tapa hajauttaa varallisuuttani finanssisijoitusten ja asuntosijoitusten ulkopuolelle. Kulta on myös tapa hajauttaa poliittista riskiä ja riskiä siitä, että kansainvälisiä pääomamarkkinoita alettaisiin sääntelemään (säilytän osaa kultaomistuksistani ulkomailla). Hajauttaminen tarkoittaa erilaisiin skenaarioihin varautumista, se on ennustamisen vastakohta. Jos tiedät varmuudella kaikkein menestyvimmät sijoitukset tulevaisuudessa, silloin et myöskään hajauta. Sitä paitsi kaikkein kovimmatkaan kultafanaatikot eivät usko maailmanloppuun, vaan rahajärjestelmän kriisiin, jossa varallisuus jaetaan uudestaan finanssisijoitusten arvon romahtaessa. Tämäkään skenaario ei ole maailmanloppu. Vastaavia tapahtumia on historian saatossa tapahtunut ennenkin ja elämä on silti jatkunut.

 

Kuvan lähde: Getty Images 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s