Nykymuotoinen Opec on tullut tiensä päähän

Opecin päätös olla leikkaamatta raakaöljyn tuotantoa vuodesta 2014 alkaen oli ratkaiseva käänne, joka synnytti uuden aikakauden energiamarkkinoilla. Samalla spekulaatiot kiihtyivät siitä, mikä oli Opecin (käytännössä Saudi-Arabian) päätökseen johtanut syy. Jotkut sanovat sen olevan hyökkäys Venäjää vastaan (Venäjän toimet Syyriassa, USA:n sanelema suunnitelma tuhota Putinin hallinto), toiset taas sanovat sen olevan hyökkäys USA:n liuskeöljytuotantoa vastaan, joidenkin mielestä Saudi-Arabia haluaa pelata heikommat Opec-maat (esim. Venezuela) pois pelistä. Ulkopuolisen on mahdotonta saada selville kulissien takana käytyjä keskusteluja Opecin jäsenten kesken. Uskon itse, että päätöksen taustalla ei ollut mitään yksittäistä syytä, vaan se on ollut monien asioiden summa.

Veikkaisin, että Saudi-Arabia on päätynyt siihen tulokseen, että sillä ei yksinkertaisesti ollut muita vaihtoehtoja, kuin antaa öljypumppujen laulaa ja hintojen romahtaa. Muut vaihtoehdot olisivat uskoakseni olleet vielä huonompia. Perustelen näkemyksiäni seuraavissa kappaleissa.

Opec-mailla on ollut helppoa viimeiset vuosikymmenet. Maat ovat pystyneet yhteisillä päätöksillään määrittämään raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan. Muulla maailmalla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ostaa kiltisti Saudeilta ja heidän liittolaisiltaan öljyä – maksoi mitä maksoi. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Ensimmäinen paha takaisku Opecin mahdille oli Venäjän kasvava öljyn tuotanto Vladimir Putinin valtakaudella. Venäjä on nykyisin paljon vahvempi peluri öljymarkkinoilla kuin mitä se oli Boris Jeltsinin sekasortoisina vuosina puhumattakaan Neuvostoliiton ajoista. Toinen ja kenties merkittävämpi shokki Opecin kannalta on ollut USA:n tuotannon kasvu liuskeöljn porausmenetelmien kehityksen ansiosta. Näiden muutosten seurauksena Opecin asema öljymarkkinoilla ei ole enää sama kuin mitä se oli vielä 90-luvulla. Näkisin, että Saudien keinot hallita öljyn hintoja nykymaailmassa ovat rajalliset ja kuningaskunta myös tiedostaa tosiasiat. Uskon, että nykymuotoinen Opec on tullut tiensä päähän, sillä  sen markkinaosuus on kutistunut liian pieneksi pystyäkseen sanelemaan öljyn hinnan.

Oheiset twiitit ovat lainauksia Saudien öljyministereiltä. Kuten lausunnoista käy ilmi, Saudien strategia ei muistuta enää lainkaan kartellimaista toimintaa.

Mitä olisi tapahtunut, jos Opec olisi päättänyt leikata tuotantoaan merkittävästi vuosina 2014 ja 2015 (tavoitteena maksimoida jäsenmaidensa öljytulot)? Luulen, että tämä olisi voinut olla vähintään yhtä huono ratkaisu Saudi-Arabian kannalta kuin toteutunut päätös pitää tuotanto ennallaan ja romahduttaa raakaöljyn hinta. Heidän oli valittava joko rutto tai kolera.  Listaan seuraavassa syyt, miksi uskon valitun vaihtoehdon olevan vähemmän huono kuin silloinen status quo, eli tuotannon leikkaaminen.

  1. Vahva dollari. Dollari on tällä hetkellä vahvassa nousumarkkinassa (lue myös tämä ja tämä kirjoiukseni liittyen vahvistuvaan dollariin). Raaka-aineet hinnoitellaan dollareissa, mikä tarkoittaa sitä, että taalan vahvistuessa kaikki dollareissa hinnoitellut raaka-aineet laskevat. Tämä on hyvin yksinkertainen ilmiö, mutta tuntuu, että tämä tosiasia unohtuu monelta raaka-aineiden hintoja analysoitaessa. Ottaen huomioon vahvistuva dollari, on hyvin epätodennäköistä, että Opec olisi saanut aikaan merkittävää nousua öljyn hinnoissa vaikka se olisi leikannutkin tuotantokiintiötään.
  2. Liuseöljyntuotanton nousu. Mikäli Opec olisi leikannut tuotantoaan merkittävästi ja onnistunut pitämään öljyn hinnan korkeammalla – sanotaan vaikka 70-80 $/barreli tasolla – olisi tämä merkinnyt sitä, että USA:n liuskeöljyntuotanto olisi jatkanut voimakasta kasvuaan. Liuskeöljytuotannon vahvuuksia on se, että tuotannon käynnistäminen on todella nopeaa verrattuna perinteisiin öljyntuotantomenetelmiin. Tästä syystä uusia liuskeöljylähteitä olisi todennäköisesti tullut tuotantoon jatkuvalla syötöllä niin kauan kuin öljyn hinta olisi pysynyt korkeammalla. Kasvava liuskeöljytuotanto olisi kuitenkin lopulta tuonut öljyn hintaa alas ja lisäksi siivittänyt teknologista kehitystä USA:ssa.  Tämä olisi lopulta voinut olla Saudien kannalta kaikkein huonoin skenaario, sillä tässä tapauksessa Saudien markkinaosuus olisi ollut paljon nykyistä pienempi vaikka öljyn hinta olisi silti alhainen.
  3. Öljyn kysyntänäkymät heikkenevät. Raakaöljyn kysyntä nousee koko ajan, mutta kasvun kulmakerroin on loivempi kuin vielä jokunen vuosi sitten. Etenkin Kiinan vähenevät infrastruktuuri-investoinnit heikentävät öljyn kysyntää jatkossa. Heikomman kysynnän seurauksena ylituotannon riski on kasvanut, eikä Opecin kyky luoda tarjontapulaa markkinoille ole niin vahva kuin mihin aikaisemmin on totuttu. Hintaa nostaakseen sen olisi pakko tehdä yhä suurempia tuotannon leikkauksia.
  4. Uudet investoinnit perinteisiin öljylähteisiin vähenevät halvan öljyn aikakaudella. Öljyntuotannon kokonaiskustannusrakenne (poislukien liuskeöljyn tuotanto) koostuu pääosin valtavasta alkuinvestoinnista. Kun tuotanto on jo käynnistetty, alkuinvestointi on uponnut kustannus, eikä sillä näin ollen ole enää vaikutusta tuleviin kustannuksiin. Tuotannon muuttuvat kustannukset puolestaan ovat matalia. Tästä syystä monet olemassaolevat öljylähteet pystyvät jatkamaan tuotantoa vielä todella matalalillakin öljyn hinnoilla. Uudet investoinnit puolestaan tyrehtyvät alhaisilla öljynhinnoilla, sillä nykyinen hintataso ei riitä kattamaan tuotannon kokonaiskustannuksia. Näin ollen matala hintataso siirtää uudet merkittävät investoinnit, kuten arktisen öljynporauksen ja Brasilian syvänmeren poraukset kauas tulevaisuuteen. Tämä hyödyttää nykyisiä öljylähteitä.
  5. Vaihtoehtoiset energiantuotantomenetelmät. Öljyn tuottajan on varauduttava myös toimialan ulkopuolisiin uhkiin. Heidän kannaltaan uusien energiatuotantomuotojen, kuten uusiutuvan energiantuotannon, yleistyminen on merkittävä uhkatekijä. Halpa öljyn hinta heikentää kilpailevien energiatuotantomuotojen kilpailukykyä ja antaa näin ollen lisää peliaikaa perinteisille öljyntuottajamaille.

Venäjän vahvistunut asema öljyntuottajana on tuonut mukanaan uusia haasteita Saudi-Arabialle. Nimittäin, jos Saudi-Arabia päättäisi leikata öljyn myyntiään esimerkiksi Kiinalle, voisi Kiina kääntää katseensa Venäjälle ja näin ollen Saudi-Arabian välit tärkeimpään asiakkaaseensa kylmentyisivät. Itse asiassa näin on jo käynyt, sillä Venäjä on ohittanut Saudi-Arabian Kiinan suurimpana öljyntoimittajana. Näkisin, että ainoa keino palauttaa takavuosien kaltainen kartellihinnoittelu öljymarkkinoille olisi Venäjän mukaantulo Opecin jäsenmaaksi.

Mitä ikinä öljymarkkinoilla tapahtuukin lähivuosina, tulee Saudi-Arabia olemaan pahoissa vaikeuksissa. Jotta maa pystyisi pitämään yllä nykyistä kulutustasoaan, olisi sen ensinnäkin pakko likvidoida suuri osa valtavasta sijoitusvarallisuudestaan. Tähän liittyy yksi iso ongelma, nimittäin ensinnäkin valtion hyvinvointirahasto on yksi maailman suurimmista sijoittajista, eikä se näin ollen pysty löytämään nopeassa tahdissa ostajia myymälleen sijoitusomaisuudelle. Toiseksi valtio joutuu todennäköisesti luopumaan oman valuuttansa sitomisesta USA:n dollariin. Valuutan heikentäminen parantaisi öljy-yhtiöiden kannattavuutta, sillä heikentynyt valuutta kompensoisi alhaisia dollarimääräisiä öljyn hintoja (vaikkakin lisäisi inflaatiopaineita pidemmällä aikavälillä). Samaan aikaan Saudi-Arabia maa joutuu kuitenkin myös laskemaan liikkeelle lainoja ulkomaan valuutassa. Heikkenevä kotimaan valuutta ja kasvavat velat ulkomaille on erittäin huonosti toimiva yhdistelmä maan maksukyvyn kannalta. Pitäisin silti todennäköisenä, että Saudi-Arabia joutuu luopumaan valuuttansa riyalin dollarisidoksesta lähivuosina.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s