Rahapainot käyvät kuumana, mutta mihin tämä kaikki uusi raha katoaa?

Kirjoitus julkaistu alunperin Nordnetblogi.fi -sivustolla 3. marraskuuta 2014.

Viimeisimmän finanssikriisin jälkimainingeissa keskuspankit ympäri maailman päättivät vääntää rahapainot täysille elvytyksen nimissä. Rahan painaminen ei ole mikään liioiteltu termi tässä yhteydessä, sillä keskuspankkielvytys on juurikin sitä: liikepankit myyvät erilaisia arvopapereita keskuspankille, joka puolestaan ”ostaa” nämä arvopaperit täysin tyhjästä synnyttämällään uudella rahalla. Rahanpainamisen tulisi johtaa hintojen nousuun, eli inflaatioon. Kuluttajahinnat eivät kuitenkaan tunnu nousevan ainakaan räjähdysmäisesti. Uutisotsikoitakin hallitsevat tällä hetkellä etupäässä deflaation luomat uhkakuvat.

Mistä tämä johtuu ja millä tavoin tämä rahan painaminen sitten näkyy taloudessa?

Aluksi on syytä perehtyä hieman syvällisemmin inflaation määritelmään. Vakiintuneen määritelmän mukaan inflaatio on yhtä kuin kuluttajahintaindeksin nousu. Toisin sanoen kun tilastoviranomaisen määrittelemän ostoskorin nimellinen arvo nousee, on tämä yleisen määritelmän mukaisesti inflaatiota. Jos kuluttajahintaindeksi kerran pysyy aisoissa, niin voivatko keskuspankit silloin luoda inflaatiota? Seuraavassa havainnollinen esimerkki asiasta. Keskuspankki siirtää ”ilmaista” rahaa ison liikepankin tilille. Liikepankkilla on tämän jälkeen ylimääräistä likviditeettiä, jonka se päättää sijoittaa kuparifutuureihin. Suuren ostovolyymin kasvun seurauksena kuparin hinta kohoaa pilviin. Tässä esimerkissä siis keskuspankin rahanluomisella on suora yhteys kuparin hinnan nousuun. Jos oletetaan että kuluttajahintaindeksi pysyy ennallaan, niin onko kuparin hinnan nousu silloin inflaatiota? Yleisen määritelmän mukaisesti se ei ole. On kuitenkin selvää, että keskuspankki on tässä esimerkissä häirinnyt markkinoiden ”hinnan etsintää”. Vääristyneen hintasignaalin seurauksena joku kaivosyhtiö päättää kenties investoida uuteen kuparikaivokseen ja näin ollen keskuspnkin rahan painamisen seurauksena talouden pääomia allokoituu väärästä syystä kuparin tuotantoon.

Taloussanastossa ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää edellä kuvaamalleni hintojen nousulle ilmiönä, kun se kerran ei ole inflaatiota. Todellisuudessa rahan luomisella on kuitenkin aina vaikutus hintoihin tavalla tai toisella. Näin ollen aggressiivisilla toimillaan keskuspankki häiritsee markkinoiden luontaista hinnan muodostusta. Tästä johtuen pelkän kuluttajahintaindeksin seuraaminen vähättelee rahanluomisen kaikkia hintavaikutuksia, jotka syntyvät mm. kiihtyvän spekuloinnin seurauksena.

Tässä yhteydessä on myös tärkeää muistaa, että elämme globaalissa taloudessa, jossa pääomat virtaavat maasta toiseen. Ylimääräinen rahanluonti kotimaassa saattaa hyvin helposti johtaa inflaation kiihtymiseen toisessa maassa. Rahaa painava keskuspankki siis monesti vie inflaatiota ja hintakuplia toiseen maahan. Tästä on kyse carry trade-ilmiössä, josta on muodostunut yksi länsimaiden löysän rahapolitiikan aikakauden suurimmista vitsauksista.

Carry tradessa spekulantti lainaa rahaa matalan korkotason maasta ja sijoittaa lainatut rahat korkeaa tuottoa tarjoavaan maahan. Carry tradessa tuotto muodostuu kahta kautta: lainanottovaluutan heikkentymisestä ja sijoitusvaluutassa syntyvistä korko- tai muista sijoitustuotoista. Carry trade-ilmiön suurin ongelma on siinä, että kun trendi syystä tai toisesta muuttuu, on positioilla tapana purkautua tuhoisalla tavalla. Pako sijoitusvaluutasta lainanottovaluuttaan tapahtuu yleensä äkillisesti ja lyhyessä ajassa, minkä seurauksena ensin mainitun valuutan arvo tyypillisesti romahtaa ja jälkimmäisen arvo puolestaan nousee voimakkaasti. Carry trade on määritelmänsä mukaisesti aina velkavivutettu positio, mikä lisää sen riskejä.

Kiitos Japanin keskuspankin vuosikymmeniä jatkuneen nollakorko- ja QE-politiikan, jeni carry trade on ollut mukana ruokkimassa kaikkia lähihistorian finanssikriisejä aina 90-luvun Aasian talouskriisistä IT-kuplaan ja viimeisimpään asuntolainakuplaan. Tänäkin päivänä jenin jatkuva heikentyminen esim. USA:n dollaria vastaan viittaisi siihen, että jeni carry trade elää ja voi hyvin, ”Abenomics”-elvytyksen ansiosta kenties jopa paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Myös USA:n dollarista on tullut 2010- luvulla carry trade-sijoitusten alkulähde. FEDin QE-ohjelman seurauksena dollareita on tulvinut ympäri maailmaa korkean tuoton perässä. Eritysiesti kehittyvät markkinat ovat olleet dollari carry traden kohteena. Tämä spekulointi voi vielä päättyä ikävästi monen kehittyvän markkinan kannalta. Varoittava esimerkki nähtiin viime vuonna, kun FEDin alkuperäinen ilmoitus suunnitelmastaan lopettaa QE -ohjelma johti miltei välittömästi Intian rupian romahtamiseen. Kuluvan vuoden aikana monilla kehittyvillä markkinoilla on nähty turbulenssia, mikä johtuu osittain tästä ulkomaalaisten pääomavirtojen kääntymisestä takaisin dollariin.

Ketkä kaikki hyötyvät eniten uuden rahan luomisesta? Yleensä ne tahot, jotka pääsevät tähän uuteen rahaan ensimmäisinä käsiksi. Näitä tahoja ovat tietysti suuret finanssi-instituutiot ja valtiot. Poikkeuksellisen agressiivisen keskuspankkielvytylsen aikoina isoille finanssi-instituutioille syntyy lähes rajattomat mahdollisuudet haalia itselleen erilaisia omaisuuseriä, sillä niiden rahoituksensaantiedellytykset ovat niin räikeästi paremmat kuin millään muulla toimialalla. Viime aikoina olemme saaneet huomata, että esimerkiksi Goldman Sachs ja Blackstone ovat sijoittaneet merkittäviä summia USA:n ja monien Euroopan maiden (esim. Espanjan) asuntosektoreille. Tämä ilmainen raha lienee todellinen syy asuntojen hintojen nousuun monissa länsimaissa, eikä niinkään talouden elpyminen.

Rahanpainaminen ei ole ainakaan toistaiseksi johtanut luotonannon kasvuun. Vasta kun luotonanto yksityiselle sektorille kiihtyy kunnolla ja uusi raha alkaa kiertämään taloudessa, alkaa kuluttajahintojen nousu näkymään selvemmin. Tällä hetkellä uuden rahan luonti on vain ylimääräisen likviditeetin jakamista suurille finanssi-instituutioille. Tätä rahaa käytetään vain hyvin vähän perinteiseen lainanantoon.

Rahanluomisen vaikutusten arviointi jää mielestäni liian usein pelkän kotimaisen inflaation tuijottamiseen. Tällöin jätämme huomioimatta kaikki muut aggressiivisesta rahanluomisesta syntyvät haittavaikutukset, kuten tekstissä mainitut pääoman väärinallokoituminen, carry trade sekä finanssisektorin ja valtioiden kohtuuton tukeminen.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Käsitykseni mukaan koko taloushistoria ei tunne yhtään nykyisenkaltaista tilannetta, jossa jokainen maailman suurvalta on samanaikaisesti näin aggressiivisesti luomassa uutta rahaa ja manipuloimassa korkoja alaspäin.

***********************************************************************************


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s