Hopea ei ole häpeä: esittelyssä yhtiö nimeltä Silver Wheaton

Kirjoitus julkaistu alunperin Nordnetblogi.fi -sivustolla 1. kesäkuuta 2014

Tässä kirjoituksessa on tarkoitus perehtyä kullan pikkuveljeen, hopeaan, joka tahtoo usein jäädä isoveljensä varjoon mediahuomion suhteen. Vaikka kulta ja hopea ovatkin molemmat arvometalleja, joita on historian saatossa käytetty rahana, on näillä kahdella myös selkeitä eroavaisuuksia tänä päivänä. Kullasta poiketen hopean kysynnästä vain pieni osa liittyy ns. sijoituskysyntään. Sen sijaan hopean kulutuksesta merkittävä osa syntyy elektroniikkateollisuuden toimesta. Monille sijoittajille kulta on jokseenkin vaikeasti ymmärrettävä omaisuuslaji, sillä se katsotaan puhtaasti spekulatiiviseksi sijoitukseksi ilman mitään varsinaista hyötyä. Hopean suhteen tätä ”ongelmaa” ei kuitenkaan pitäisi olla, sillä hopealle on helppo keksiä monenlaisia käyttötarkoituksia aina aurinkopaneeleista valokuvauslaitteisiin. Erinomaisen sähkönjohtavuutensa ansiosta nykyinen elektronisoitunut yhteiskuntamme ei toimisi ilman hopeaa.

Hopean hintaa voidaan tällä hetkellä pitää halpana suhteessa kultaan. Tämän blogin kirjoitushetkellä kulta maksaa noin 65 kertaa enemmän kuin hopea. viimeisen kymmenen vuoden aikana suhdeluku on yleensä ollut noin 50 paikkeilla. Mikäli tarkastelujaksoksi otetaan useamman sadan vuoden aikajana, niin kulta on keskimäärin ollut vain alle 20 kertaa hopeaa kalliimpaa. Tästä johtuen hopean hinnassa on mielestäni nousupotentiaalia, vaikkei kullan hinta nousisikaan. Viime vuosien aikana hopean hintaa on painanut alaspäin massiiviset short-positiot, joita isot pankit JP Morganin johdolla ovat ylläpitäneet. Globaali hopeamarkkina on mitättömän pieni suhteutettuna esimerkiksi osakemarkkinoihin, bondimarkkinoihin tai johdannaismarkkinoihin. Tästä syystä isot pankit ovat suurten kaupankäyntivolyymiensa avulla pystyneet merkittävästi vaikuttamaan hopean hintaan. Pitkällä aikavälillä hopean, aivan kuten kaikkien muidenkin raaka-aineiden hinnat, määräytyvät kuitenkin fyysisen kysynnän ja tarjonnan mukaan, joten mahdolliset hinnoitteluvirheet tulevat lopulta korjaantumaan. Hopean kulutus kasvaa ja se on jo nyt korkeampaa kuin kaivostuotannon määrä. Lisäksi hopean kierrätys on kallista, joten nykyinen kehitys ei ole pitkällä aikavälillä kestävää.

Hopea on siinä mielessä mielenkiintoinen raaka-aine, että loppujen lopuksi vain harva kaivos erikoistuu pelkästään hopean kaivamiseen. Hopea on yleensä kulta-, sinkki-, lyijy- ja kuparikaivosten sivutuote. Tästä johtuen hopean hinnan muutokset eivät vättämättä vaikuta suoraan hopean tuotantomääriin. Sen sijaan esimerkiksi kullan tai kuparin tuotannon pieneneminen tulisi vaikuttamaan myös hopean tuotantoon. Hopean ollessa usein kaivosten sivutuote, on vaikeaa arvioida hopean todellisia tuotantokustannuksia. Lienee kuitenkin selvää, että kaivosyhtiöiden usein raportoimat 5-6 USD/oz tuotantokustannukset antavat liian ruusuisen kuvan todellisista kustannuksista. Nykyinen noin 19 USD/oz hopean markkinahinta lienee liian alhainen hinta kaivoksille, joille hopea on pääasiallinen tulonlähde. Ainakaan sijoitetulle pääomalle ei näillä hinnoilla saada tarpeeksi korkeaa tuottoa.

Piensijoittaja voi sijoittaa hopeaan käytännössä kolmella tavalla: hopeakolikot ja -harkot, ETF:t tai kaivososakkeet. Edellä mainituista en pidä hopeakolikoiden ja -harkkojen ostamista kovin mielekkäänä. Tämä siitä syystä, että yksi hopeakolikko on tällä hetkellä noin 25 euron arvoinen, joten esimerkiksi tuhannen euron arvoinen sijoitus hopeakolikkoihin vaatii jo melkoisesti säilytystilaa. Lisäksi hopeaa ostaessa joutuu maksamaan arvonlisäveron (näin ei ole kullan kohdalla). ETF:t ja osakkeet sen sijaan ovat hyviä keinoja sijoittaa hopeaan.

Mikäli haluaa sijoittaa hopeaosakkeisiin kohtuullisen maltillisella riskillä, mutta silti hyötyä mahdollisesta hopean hinnan noususta, on kanadalainen yhtiö nimeltä Silver Wheaton (kaupankäyntitunnus: SLW) mielestäni oiva valinta.

Silver Wheatonin liiketoimintamalli poikkeaa perinteisestä kaivosyhtiöstä. Silver Wheaton ei itse omista kaivoksia, vaan se ostaa muiden yhtiöiden omistuksessa olevista kaivoksista sivutuotteena louhittavan hopean ennalta sovittuun hintaan. Silver Wheaton maksaa tulevaisuudessa saatavat hopeavirrat etukäteen. Tällä tavoin esimerkiksi kulta- tai kuparikaivokset pystyvät rahoittamaan toimintaansa myymällä sivutuotteena syntyvän hopean etukäteen Silver Wheatonille. Silver Wheaton on siis eräänlainen kaivosten rahoittaja. Silver Wheatonin ei itse tarvitse itse investoida tuotantoon, eikä epävarmaan hopean etsintään. Tiettyä epävarmuutta Silver Wheatonin liiketoimintamalliin toki liittyy. Yhtiön ostamat hopeavarannot täytyy tietysti ensin louhia ylös maan alta ennen kuin ne pystytään myymään, joten Silver Wheaton kantaa myös osaltaan kaivostoimintaan liittyvää poliittista ja operatiivista riskiä.

Silver Wheatonilla on tällä hetkellä hallussaan maailman suurimmat hopeavarannot ja ne ovat maantieteellisesti katsottuna laajasti hajautetut. Silver Wheaton hankkii koko ajan aktiivisesti uusia hopeaesiintymiä. Nykyinen markkinatilanne on siinä mielessä Silver Wheatonille otollinen, että kaivosyhtiöiden rahoituksen saanti on hyvin tiukassa alhaisista metallien hinnoista johtuen. Tästä syystä kaivosyhtiöt pyrkivät käyttämään hyväkseen vaihtoehtoisia rahoituskanavia, kuten hopean tuotannon myymistä etukäteen. Silver Wheatonin neuvotteluasema on siis tällä hetkellä erittäin hyvä. Tällä hetkellä yhtiö pystyy ostamaan hopeaa peräti 4 USD/oz hintaan, mikä mahdollistaa kohtuullisen tuoton näinkin alhaisella hopean hinnalla kuin 19 USD/oz. Yhtiöllä on johdonmukainen osinkopolitiikka ja osinkotuottoprosentti on kirjoitushetken osakekurssilla noin 1,4%. Nykykurssilla ostettuna Sijoittajan efektiivinen osinkotuotto tulee kasvamaan selvästi, jos hopean hinta lähtee nousuun.

Silver Wheatonin yli 20 P/E-luku näyttää ensisilmäyksellä melko korkealta. On kuitenkin syytä muistaa, että tulos tulee nousemaan voimakkaasti, jos hopean hinta lähtee nousukiitoon, joten korkea P/E ei kerro koko totuutta. Tätä osaketta ei muutenkaan kannata harkita, ellei usko hopean hinnan nousuun.

Silver Wheaton on maltillisesti velkaantunut. Jonkinlaisena riskinä tosin nousee esiin 3 vuoden päässä oleva lainojen jälleenrahoitus. Jälleenrahoitusta lukuunottamatta lainanlyhennystaakka on kevyttä ja investoinnit syövät kassavirtaa selvästi vähemmän kuin perinteisillä kaivosyhtiöillä.

Itselläni on suunnitelmissa ostaa Silver Wheatonin osaketta lähiaikoina. Kurssi on laskenut voimakkaasti viimeisen vuoden aikana heijastaen alhaista hopean hintaa. En kuitenkaan odota nopeaa korjausliikettä ylöspäin hopean hinnan osalta, joten suunnitelmissa on kerryttää positiotani asteittain kuluvan vuoden aikana.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s